Hevosmaailman jättiläiset

Suurten hevosrotujen kiehtovuus on niiden kyvyssä suorittaa uskomattoman paljon voimaa vaativia tehtäviä. Suurten hevosrotujen jalostus oli tarkoituksenmukaista aikana jolloin maaseuduilla ei vielä ollut tekniikkaa helpottamaan raskaita maatilan työtehtäviä. Suuria hevosrotuja käytettiin keskiajasta 1900-luvun alkuun ainoastaan työtarkoituksiin. Ajoittain tosin järjestettiin myös näyttelyitä, joissa näitä jättiläisiä esiteltiin yleisölle. Suuret eläimet vetosivat aina katsojiin ja saivat osakseen ihailua.

Hevosmaailman jättiläiset

Shirehevonen

Shirehevosen nimi juontuu sen syntyseuduilta Englannista. Kolmen eri maakunnan alueelta, Leicestershire, Staffordshire ja Derbyshire, valittiin paikallisia suurikokoisia hevosia joita risteytettiin Flanderinhevosen ja myöhemmin Friisiläishevosen kanssa. Näin saatiin vuosien saatossa aikaiseksi hevosmaailman jättiläinen, Shirehevonen. Shirehevosen koko on valtava. Sen säkäkorkeus on parhaimmillaan 2:n metrin korkeudessa, ja sen paino voi kohota helposti yli 1200:n kilon. Shirenhevosen tunnusomaisin väri on tumma ruunikko tai musta. Vähän harvinaisempi väri on kimo. Shirenhevosella on useimmiten valkoiset merkit ja jalkatupsut. Shirehevosen voima on mittava. Se pystyy vetämään viiden tonnin painoisia kuormia ja on kestävä ja rauhallinen työtoveri maatiloilla.

Keskiajalla Shirehevonen nähtiin myös taistelukentillä, joilla se oli korvaamaton apu ritareille. Se kykeni kantamaan painavan, metallisen suojavarustuksen, joka pienemmälle hevosrodulle olisi ollut liian suuri haaste. Shirenhevonen oli myös kaupungeissa suosittu rotu. Se valjastettiin vetämään painavia panimokärryjä ja rakennustarvikkeita. Suurin koskaan todistetusti elänyt hevonen oli juuri Shirehevonen nimeltään Sampson. Sampson syntyi Bedfordshiressa, Englannissa 1846. Samsonin säkäkorkeus oli 220 senttiä ja paino huimat 1524 kiloa. Nelivuotiaana Sampson nimettiin uudelleen Mammutiksi. Katsoen Sampsonin kuvia sen seisoessa ylpeän omistajansa Thomas Cleaverin rinnalla, vasta ymmärtää mikä eläinmaailman jätti Sampson todella oli.

Clydesdalen hevonen

Kuten Shirenhevonen, myös Clydesdalenhevonen jalostettiin yhdistämällä erilaisia suuria hevosrotuja keskenään. Clydesdalen alueen tammoja risteytettiin Flaamilaisten orien kanssa jotta saatiin aikaan suuri ja vetovoimainen hevonen. Jalostus aloitettiin 1700-luvun puolivälin aikoihin Skotlannissa, Clydesdalen alueella. Clydesdalen hevonen risteytettiin myöhemmin Shirenhevosen kanssa, jolloin rotuun saatiin vielä lisää kokoa. Clydesdalenhevosen tyypillinen väri on ruskea ruunikko. Sen valkoiset jalkatupsut ovat tunnusomaisia myös tälle rodulle. Sen säkäkorkeus liikkuu 170 sentin korkeudella ja painoa saattaa olla jopa 700-1200 kiloa. Clydesdale liikkuu näyttävästi ja eloisasti.Hiiliteollisuuden huippuaikana Clydesdalen hevonen oli suosittu kuormajuhta juuri hiilikaivoksilla. Kaupungeissa Clydesdalella oli Shirenhevosen kaltainen rooli panimoiden palveluksessa. Nykyäänkin panimot käyttävät näitä jättiläisiä lähinnä markkinointitarkoituksiin tehtyjen olutkuormien vetämiseen. Helsingissä Clydesdalen hevoset nähtiin vetämässä Koffin panimokärryjä. Myös Clydesdalenhevosen käyttö väheni teollisuuden kehittyessä, mutta onneksi myös tämä jättiläinen nähtiin arvokkaana osana Britannian hevosrotujen historiaa, ja rotu säilytti suosionsa. Clydesdalehevoset ovat aina kiehtova nähtävyys maaseututapahtumissa ja suurissa Ylämaa-Show tapahtumissa. Clydesdalehevonen nauttii lisäksi kansainvälistä suosiota ja siitä tuli suosittu rotu myös Australiassa ja Amerikan mantereella.

Lempeät jättiläiset

Molemmat jättiläishevosrodut ovat kauniita ja lempeitä. Ne ovat näyttäviä hevoskärryjen vetäjiä esimerkiksi hääjuhlissa ja muissa tärkeissä tapahtumissa. Niitä voi nähdä paljon myös valtiollisissa tapahtumissa ja mainostarkoituksessa. Britanniassa toimii molemmille hevosroduille tarkoitetut järjestöt jotka vaalivat jättiläisten perintöä ja järjestävät hevostapahtumia joissa näihin rotuihin voi tutustua. Molempien rotujen kantakirja perustettiin 1878.

Lempeät jättiläiset

Jättiläishevosten suosio koki jonkinasteisen inflaation kun traktorit yleistyivät 1960-luvulla. Suurten vetohevosten tärkeys maatiloilla menetti merkityksensä ja hevoset vähenivät uhkaavasti, kunnes rotujen perinnearvo ymmärrettiin ja kanta elvytettiin uudelleen 1970-luvun loppupuolella. Jättiläishevosia käytetään kuitenkin edelleen jonkin verran maatiloilla työhevosina. Myös näin halutaan vaalia ja kunnioittaa Shiren- ja Clydesdalehevosten arvokasta kulttuuriperintöä.

Comments are closed.