Hevosurheilun historia

Hevosurheiluun luetaan lähinnä laukkaurheilu sekä raviurheilu. Laukkaurheilussa jockeyt ratsastavat yleensä lämminverisillä hevosilla ja raviurheilussa ohjastaja istuu useimmiten hevosen vetämissä kilpakärryissä. Raveissa käytetään lajiin jalostettuja hevosia, kuten amerikanravureita. Joissain hevosurheilukisoissa kisataan tasamaalla, usein niissä kierretään ovaalinmuotoista rataa. On myös olemassa kisamuotoja, joissa myös hypätään esteiden yli.

Hevosurheilu on yksi kaikkien aikojen vanhimmista urheilumuodoista, ja sen peruskonsepti ei ole juurikaan muuttunut vuosisatojen saatossa. Laji kehittyi primitiivisestä kilpailusta kahden hevosen nopeuden tai kestävyyden välillä jättimäisiksi spektaakkeleiksi, joissa on useita osallistujia, huipputekniset elektroniset monitorointivälineet sekä valtavia summia rahaa, mutta perusperiaate on aina ollut sama: ensimmäisenä maalilinjan ylittänyt hevonen on voittaja. Hevosurheilun suosio kasvoi aina 2000-luvulle asti, mutta nyt se on laskusuunnassa.

Hevosurheilun suosio kasvoi aina 2000-luvulle asti

Varhainen historia

Tieto ensimmäisestä hevosurheilukisasta on kadonnut muinaiseen historiaan. Kreikan olympialaisissa kisattiin sekä kilpa-ajovaunuilla että ratsastaen ilman satulaa jo 700 eaa. Hevosurheilu, niin kärryjä vetämällä kuin ratsastamallakin, oli huolellisesti järjestettyä julkista viihdettä Rooman valtakunnassa. Järjestettyjen kisojen historia muissa sivilisaatioissa ei ole niin tarkasti dokumentoitua.

Oletettavasti järjestettyjä kisoja alettiin järjestää varhain Kiinan, Persian ja Arabian kaltaisissa maissa sekä muissa Lähi-Idän ja Pohjois-Afrikan maissa, joissa hevosten käsittely kehittyi varhaisessa vaiheessa korkealle tasolle. Näiltä alueilta tuli paikallisesti jalostettuja hevosia myös varhaisimpiin eurooppalaisiin kisoihin. Eurooppalaiset tutustuivat näihin hevosiin ristiretkien aikaan 1000-1200-luvuilla, kun he toivat hevosia mukanaan takaisin Eurooppaan.

Keskiajan Englannissa kisat alkoivat, kun ammattilaiset ratsastajat ratsastivat kilpaa toisiaan vastaan myyntitapahtumissa esitelläkseen hevosten nopeutta ostajille. Rikhard Leijonamielen valtakaudella tarjottiin ensimmäistä kertaa 40 punnan palkinto 4,8 kilometrin kisan voittajalle, missä radalla ratsastivat ritarit. Henry VIII toi maahan hevosia Italiasta ja Espanjasta, ja siittoloita perustettiin useisiin kohteisiin. 1600-luvulla Jaakko I sponsoroi kisoja Englannissa. Hänen seuraajallaan Yrjö I:llä oli 139 hevosen siittola hänen kuollessaan vuonna 1649.

Organisoidut kisat

Vuosina 1660—1685 hallinnut Yrjö II alkoi järjestää King’s Plate -kisoja, joissa myönnettiin rahapalkintoja voittajille. Noiden kisojen artiklat edustivat ensimmäisiä kansallisia hevosurheilusääntöjä. Hevoset olivat kuusi vuotta vanhoja, niillä oli 76 kilogramman taakka ja voittaja oli ensimmäinen, joka voitti kaksi neljän mailin lähtöä. Yrjö II teki Newmarketista englantilaisen hevosurheilun päämajan.

Ranskassa järjestettiin ensimmäinen dokumentoitu hevoskisa vuonna 1651 kahden aatelismiehen välisen vedonlyönnin tuloksena. Ludwig XIV:n valtakaudella yleisintä oli vedonlyöntiin perustuvat kisaaminen. Ludwig XVI organisoi jockey-klubin ja loi kisasäännöt kuninkaallisella asetuksella, jossa vaadittiin todisteet hevosten alkuperästä ja määrättiin lisäpainoja ulkomaalaisille hevosille.

Pohjois-Amerikassa järjestetyt hevoskisat alkoivat brittien miehittämällä New Amsterdamin alueella (nykyinen New York) vuonna 1661. Brittiläisten joukkojen komentaja eversti Richard Nicolls perusti siirtomaalle organisoidut kisat rakentamalla kahden mailin radan Long Islandin pelloille. Rata sai nimensä brittiläisen Newmarketin radan mukaan. Kisoissa annettiin hopeinen pokaali parhaille hevosille kevät- ja syyskausina. Aina sisällissotaan saakka amerikanravureiden erinomaisuuden mittarina pidettiin kestävyyttä nopeuden sijasta. Sisällissodan jälkeen nopeudesta tuli uusi tavoite ja malliksi otettiin brittiläinen systeemi.

Alkuperäiset King’s Plate -kisat olivat standardisoituja kisoja – kaikki osallistujat olivat kuusivuotiaita hevosia, jotka kantoivat 76 kg kuormaa neljän mailin mittaisen radan läpi. Kaksi lähtöä voittanut hevonen kruunattiin kisan voittajaksi. Vuoden 1751 alussa King’s Plate -kisoihin otetiin viisivuotiaita hevosia 63,5 kg taakalla sekä neljävuotiaita 57 kg kuormalla ja lähdöt lyhennettiin kaksimailisiksi. Neljävuotiaille hevosille järjestettiin tuolloin jo muitakin kisoja. Vuonna 1731 mukaan otettiin kolmevuotiaat hevoset 51 kg taakalla ja yhdellä kolmen mailin lähdöllä.

Tasoitukset

Lämminveristen laukkakisoissa yksi tärkeimmistä kisamuodoista on tasoituksellinen kisa, missä painon määrä, joka hevosten täytyy kantaa kisassa, perustuu hevosen ikään. Mitä nuorempi hevonen, sitä vähemmän painoa se kantaa. Tässä järjestelmässä kaksivuotias, joka on nuorin kisaaja, kilpailee vähemmällä lisäpainomäärällä kuin kolmevuotias tai vanhempi hevonen. Yleisesti hevonen katsotaan saavuttaneen täyden iän viisivuotiaana, ja tasoitus lasketaan tämän mukaan. Tammat kantavat hieman kevyempää kuormaa kuin orit.

Yksittäisten hevosten aiempien suoritusten perusteella voidaan antaa myös painorangaistuksia tai -helpotuksia. Näitä tasoituksia voidaan asettaa keskusjohtoisesti, jos hevosurheilua hallinnoidaan sillä tavalla, tai yksittäisten ratojen sääntöjen mukaan. Tavoitteena tässä on saada hevoset mahdollisimman tasa-arvoisiksi kisakunnon perusteella.

Tasoitukset

Vedonlyönti

Sama historiallinen kehitys seurasi myös vedonlyöntiä. Varhaisissa kisoissa, joissa kisasi vain kaksi hevosta, vetoa lyötiin yksinkertaisesti voittajasta, kun taas nykyaikaisissa vedoissa veikataan ensimmäistä kolmea hevosta (voittajaa, sijaa ja troikkaa). Yksityishenkilöiden välisistä vedoista alkanut vedonlyönti laajentui 1800-luvulla vedonvälitystoimintaan (vedonvälittäjä on ammattimaisesti toimiva vetojen vastaanottaja, joka pyrkii asettamaan kertoimet niin, että ne toimivat hänen hyväkseen).

Myöhemmin 1800-luvulla vedonlyönti siirtyi maailmanlaajuiseksi toto-pelaamiseksi kisaratojen omistajien toimesta. Toto-pelaamisessa kolmelle parhaalle sijalle sijoittuneet hevoset oikein veikanneet pelaajat jakoivat koko vedonlyöntipotin vähennettynä johdon prosenttiosuudella. 1900-luvulla kehitettiin totalisaattori, kone joka tallensi mekaanisesti kaikki vedot ja tarjosi lähes välittömästi laskemat vedonlyönnistä kaikissa poteissa.

Totalisaattori näytti arvion voittokertoimesta jokaiselle hevoselle sekä kokonaisvedonlyöntisumman kullekin hevoselle eri vedonlyöntipoteissa. Kun hevosurheilusta kasvoi suuri liiketoimi, useiden maiden hallitukset lähtivät mukaan vedonlyöntiin tarjoamalla vedonlyöntiä myös ratojen ulkopuolella. Tämä edisti hevosurheilua erityisesti Australiassa, Uudessa-Seelannissa ja Ranskassa sekä pienemmässä määrin myös Englannissa ja New York Cityssä. Yhdysvalloissa laittomasta vedonlyönnistä tuli järjestäytyneen rikollisuuden osa-alue.

Nykyään vedonlyönti on siirtynyt nettiin samoin kuin pokerin ja kasinopelienkin pelaaminen. Kaukana ovat ajat, jolloin sinun tarvitsi mennä oikealle kasinolle, etsiä korttihuone tai hakeutua raviradalle lyömään vetoa hevosista. Tänä päivänä poker stars casinon kaltaiset nettikasinot ja urheiluvedonlyöntisivustot tekevät vedonlyönnin ja pelaamisen huomattavasti helpommaksi kuin koskaan aiemmin. Mutta netti ei kuitenkaan pysty tarjoamaan raviratojen kiihkeää tunnelmaa, tuoksuja ja tungosta. Ravit ovat kokemisen arvoinen tapahtuma.

© 2020 Ponipiha