Miniatyyrihevonen, kuin kutistettu ratsu

Me kaikki tiedämme, että hevosta ja ponia erottaa moni muukin asia kuin niiden koko. Rodullisesti ponit ovat vankkarakenteisempia ja paksukarvaisempia, kun taas hevoset ovat yleensä sulavalinjaisempia ja monikäyttöisempiä. Säkäkorkeus ponin määrittämiseksi kulkee 148 senttimetrin kohdalla, mutta on olemassa alamittaisia hevosia kuten myös isokokoisia poneja. Mutta mikä ihme on miniatyyrihevonen?

Miniatyyrihevonen, kuin kutistettu ratsu

Miniatyyrihevosen on nimensä mukaisesti hyvin pieni hevonen. Sen määritelmä vaihtelee hieman eri rotujärjestöjen mukaan, mutta ylämittana miniratsulle pidetään 97 senttimetrin korkeutta. Luokkaan kuuluu sekä poneja että hevosia, ainut vaatimus on, että kooltaan niiden säkä ei saa ylittää määrättyä ylämittaa.Miniatyyrihevosia tavataan pääsääntöisesti Euroopassa ja Etelä- ja Pohjois-Amerikassa. Kokonsa puolesta ne eivät sovi ratsuiksi, paitsi hyvin pienille lapsille. Minihepat voivat vetää kärryjä, toimia seuralaisina tai joissakin tapauksissa koiran korvaavina opas- tai apuhevosina.Suomessa miniatyyrihevosia on muutama sata. Niitä pidetään lähinnä tallien maskotteina, tai matkailuyritysten vetonaulana. Meillä toimii myös minihevosyhdistys, joka järjestää muun muassa näyttelytoimintaa ja pyrkii kasvattamaan minihevostietoutta maassamme.

Hieman historiasta ja nykypäivästä

Miniatyyrihevosia alettiin ensimmäisenä jalostamaan Euroopassa 1600-luvulla, ja 1700-luvun puoliväliin tultaessa niitä pidettiin ylimystön lemmikkeinä. Kuten saman aikakauden ponit, jotkut miniatyyrihevoset joutuivat työskentelemään surkeissa olosuhteissa brittiläisissä kaivoksissa, koska lasten työstenkely niissä kiellettiin vuonna 1842.Yhdysvaltoihin minihevoset rantautuivat 1861, kun John Rarey toi neljä pientä shetlannin ponia mukanaan pienimmän ollessa vain 61 senttimetrin korkuinen. Myös Yhdysvalloissa miniatyyrihevoset laitettiin töihin kaivoksiin, tapa, joka lopetettiin vasta 1900-luvun puolivälissä, kun niiden äärimmäinen suloisuus iskostui amerikkalaisten tietoisuuteen. Nykyään miniatyyrihevosia pidetään melkein kuin lemmikkejä. Kuten sanottua, ne eivät kokonsa puolesta sovellu ratsuiksi, joten niille on keksitty muita käyttötarkoituksia. Luonnollisesti eri hevosnäyttelyt kuuluvat kasvattajien suosikkeihin, mutta niitä käytetään myös lasten, vanhusten ja sokeiden seuraeläiminä. Miniatyyrihevoset ovat pitkäikäisiä, joten ne voidaan ajan kanssa kouluttaa suorittamaan tiettyjä toimintoja. Pitää muistaa, että ne kuitenkin ovat silti hevosia, ja nauttivat ulkona olosta laitumella kuten isommat sukulaisensa.

Falabellat ja kääpiöhevoset

Yksi miniatyyrihevosten kuuluisin rotu on nimeltään Falabella. Alunperin tämä Etelä-Amerikassa jalostetun rodun kantaisät tulivat Euroopasta, mutta maantieteellisesti eristettyinä ne sisäsiittoisuuden vuoksi kehittyivät normaalia pienemmiksi. 1800-luvun puolivälin jälkeen Argentiinassa Patrick Newtall alkoi jalostamaan niitä systemaattisesti. Newtallin kuoltua hänen vävynsä Juan Falabella jatkoi hevosten jalostusta, ja toi mukaan muun muassa Welshin ponin ja Shetlannin ponin verta. Siitos jatkui kuitenkin agressiivisen sisäsiittoisena, jonka johdosta rodusta tuli erittäin pieni. Vuonna 1940 rodusta perustettiin kantakirja, ja jalostustoimintaa jatkettiin niin, että Falabellan standardisäkäkorkeus on noin 76 senttimetriä. Kääpiökasvuisuutta esiintyy myös hevosilla, poneilla ja miniatyyrihevosilla. Kääpiökasvuisuus ei kuitenkaan ole toivottu piirre, koska se usein johtaa vakaviin terveysongelmiin. Yleensä kääpiöhevosia ei hyväksytä jalostusrekisteriin juuri terveysongelmien vuoksi. Kuitenkin vanhin tunnettu hevonen oli juurikin kääpiökasvuinen miniatyyrihevonen nimeltään Angel (suom. Enkeli), ja sen sanottiin saavuttaneen yli 50 vuoden iän. Tämänhetkinen maailman pienimmän hevosen titteliä pitävä hevonen kärsii myös kääpiökasvuisuudesta. Thumbelina (suom. Peukaloinen) on 43 senttimetriä korkea ja painaa 27 kiloa. Peukaloisen titteliä on haastettu useaan otteeseen kasvattajien keskustellessa siitä, että normaaleille miniatyyrihevosille ja kääpiökasvuisille tulisi olla omat, erilliset ennätysrekisterinsä. Miniatyyrihevoset ovat äärimmäisen suloisia ja hellyyttävän näköisiä. Olkoon ne sitten kutistetun hevosen näköisiä tai pikkuriikkisen ponin, on kuitenkin muistettava, että ne koostaan huolimatta ovat hevosia. Vaikka minihevosen ottaisi lemmikiksi, on sille talliympäristö silti kaikkein terveellisin ja luonnollisin vaihtoehto hyvään elämään.

Falabellat ja kääpiöhevoset

Comments are closed.