Ratsastus on loistavaa terapiaa

Ratsastusterapia on ratsastusta tai hevosten kanssa tekemisissä oloa, jossa henkilöllä on fyysinen tai psyykkinen vamma. Kyseessä voi olla mitä tahansa synnynnäisestä kehitysvammasta motorisiin häiriöihin, autismiin tai johonkin psyykkiseen häiriöön. Laajasti ajateltuna myös vankiloiden työhevosia voidaan pitää terapiaratsuina.

Ratsastus on loistavaa terapiaa

Ratsastusterapiaa harjoitetaan Suomessa ja useassa muussa valtiossa muun muassa Yhdysvalloissa ja Kanadassa. Terapiamuotona se ei ole mitenkään uusi, mutta siitä on olemassa vähän tutkimustietoa. Harvat olemassa olevat tutkimukset pitävät sitä hyödyllisenä, mutta otannat ovat olleet tähän asti suhteellisen pieniä. Terapiaan pääsee Suomessa lähetteellä, ja se on Kelan korvauksien alainen hoitomuoto. Se on fysio- tai toimintaterapian lisämuoto, joten tukea saavalla potilaalla tulee olla myös lähete jompaan kumpaan näistä. Ratsastusterapiaa harjoittaa koulutettu terapeutti, ja Suomessa on noin 80 paikkaa, jossa terapiaa voi harjoittaa.Ratsastusterapiaan valitaan myös vain tietyntyyppisiä hevosia, jotka luonteensa ja fysiikkansa puolesta sopivat tehtävään. Mukana on myös avustaja, joka huolehtii potilaasta terapiatunnin ajan esimerkiksi taluttamalla hevosta. On huomioitavaa, että Suomessa vammaisratsastus katsotaan harrastukseksi, ja on siten erilaista kuin ratsastusterapia.

Kenelle ratsastusterapia soveltuu

Jo antiikin aikana ratsastusta suositeltiin hoitomuodoksi tietyille ihmisille. Aikaisin kirjallinen maininta ratsastuksesta terapiamuotona on Hippokrateen suositus, jossa mainitaan sen positiivisista ominaisuuksista. 1600-luvulla ratsastusta suositeltiin kihtiin, neurologisiin häiriöihin ja huonoon moraaliin.Nykyään moraalin kohotukseen on olemassa muita terapiamuotoja, mutta ratsastusterapian tavoitteena on tietyllä tavalla myös mielen kevennys. Tavoitteet ovat aina yksilökohtaisia, ja terapia systemaattista ja tavoitehakuista. Yleensä ratsastusterapia on yhdistetty muihin henkilön kuntoutukseen tähtääviin terapiamuotoihin. Koska ratsastusterapia kehittää motoriikkaa, se soveltuu hyvin ihmisille, joiden vamma estää normaalin liikkumisen. Muun muassa MS-tautia tai CP-vammaisia voidaan kuntouttaa terapian avulla. Hevosen selässä istuessa tasapaino kehittyy, ja lonkat, lantio ja selkäranka saavat enemmän liikkuvuutta. On sanottu, että hevosen selässä saa sensomotorisen tuntemuksen kävelystä.Jos henkilö pystyy, terapiaan voidaan lisätä työskentelyä tallilla. Tämä lisää lihasvoimaa, ja hevosten kanssa työskentely on oleellista mielenterveyskuntoutuksessa, jos tämä terapiamuoto valitaan. Isojen, rauhallisten eläinten kanssa oleminen auttaa tiettyjen henkisten ongelmien kanssa, ja on huomattu, että se toimii myös autismiin.

Terapiahevoset ja työntekijät

Mikä tahansa hevonen ei sovellu terapiahevoseksi. Rodulla ei niinkään ole merkitystä, mutta hevosen luonne ja fysiikka määrittävät sen sopivuuden. Valitut hevoset koulutetaan tehtävään asianmukaisesti, ennenkuin niille annetaan vastuu työskennellä terapiaa saavien ihmisten kanssa.Hevosen tulee olla rauhallinen, tasaluonteinen ja lempeä, ja sen tulee olla helposti käsiteltävä sekä ratsastajan kanssa että ilman. Vaikka rauhallisuutta painotetaan, hevonen ei kuitenkaan saa olla laiska. Usein vanhempia hevosia uudelleenkoulutetaan terapiahevosiksi, mutta pelkästään ikä ei ole olennainen tekijä. Fysiikaltaan terapiahevosen tulee olla rakenteellisesti tasapainoinen, ja säilyttää tietty tasapaino liikkeessä. Niiden käynnin, ravin ja laukan tulee olla tasaisia, varsinkin käynti askellajina on tärkeä. Hevosen lihaksikkuus ei ole pääosassa sitä valittaessa, mutta siihenkin kiinnitetään jonkun verran huomiota. Ratsastusterapeutiksi Suomessa vaaditaan koulutus. Hakijalla koulutukseen tulee olla vähintään AMK-tason tutkinto sosiaali- tai terveysalalta, kahden vuoden työkokemus ja vahva hevosalan osaaminen ja ratsastustaito. Kaikki Kelan korvauksien piirissä toimivat ratsastusterapeutit ovat alalle koulutettuja ammattilaisia.

Terapiahevoset ja työntekijät

Vankkaa tieteellistä tutkimusta ratsastusterapian hyödyistä ei ole olemassa. Nykyisten tutkimusten otannat ovat pieniä, ja vaikka ne kaikki viittaavat terapian positiivisiin tuloksiin, voidaan ratsastusterapiaa pitää jopa holistisena hoitomuotona. Kun ihmisen fysiikka paranee, myös mieli yleensä kohoaa.  Yksilöpainotteiset terapiat tarkastelevat ihmistä kokonaisuutena. Jos ratsaille nousu ei ainakaan tee vahinkoa, niin silloin ainoa looginen selitys on, että siitä on hyötyä.

Comments are closed.